Unohtumisen hetkistä, syvästä katseesta ja uskalluksesta nojata. Pieni kämmen tarttuu rakkauteen. Kaihosta ja onnesta jotka elävät käsikynkässä.

Haikeista melankonian soinnuista kaupungin yllä, maailma kukkuloiden päältä aukeaa uudella tavalla, hetki antaa tilaa valaistumiselle. Etsivien askeleidemme kaiku yön pimeitä kujia pitkin, naurun pyrskähdykset ja hersyvä elämän palo hetkissä jotka kuljemme yhtä matkaa. Sulan hymyysi armaani. Ja äkkiä olemassaolo on yksinkertaisempaa naps. Näinkö onni syntyy? Niin vahvasti jotkakin haurasta.