Äärettömyydestä ja selittämättömyydestä, jonka ihminen kohtaa kaiken aikaa kaikkialla

".....Taivaanrannasta nousee tummana silmiin
kuusimetsä, rahkasammal.
Aina meissä.
Yhä uudelleen
valo murtautuu sen lävitse.
Valossa hongikko, Parthenon, ihmiskunnan hohtava uni
eivätkä minun tunteeni, eivät
minun sanani, ei
mikään lohtu
voi meitä erottaa kauneudesta
joka
joka hetki murenee käsiimme
joka hetki haihtuu silmistämme." - Lasse Nummi-